Rakennusten lämmitystarpeen normeeraaminen muuttuu

3.6.2013 9:00

Lämmitysenergian kulutuksen normeeraamisessa otetaan 1.6.2013 käyttöön ilmastolliselle vertailukaudelle 1981–2010 lasketut lämmitystarveluvut sekä vuoden 2013 kuntajaon mukaisesti määritetyt lämmitysenergian kulutuksen normeerauskertoimet.

Kuva: Heikki Nevanlinna

Lämmitystarveluvun avulla normeerataan toteutuneita lämmitysenergian kulutuksia, jotta voidaan verrata toisiinsa saman rakennuksen eri kuukausien tai vuosien kulutuksia ja eri kunnissa olevien rakennusten ominaiskulutuksia. Nyt käyttöön otettavan ilmastollisen vertailukauden 1981–2010 lämmitystarveluku kuvaa keskimääräistä lämmitystarvetta nykyisessä ilmastoa paremmin kuin tähän asti käytössä olleen vertailukauden 1971–2000 luvut. Uuden vertailukauden vuosikeskilämpötilat ovat noin 0,3-0,4 astetta korkeammat kuin edellisellä vertailukaudella. Tämä tarkoittaa noin 2-3 % vähennystä vuotuiseen lämmitystarvelukuun.

Vertailukauden vaihtamisen yhteydessä lämmitysenergian kulutuksen normeerauksessa käytettävät kuntakohtaiset kertoimet k1 ja k2 on päivitetty vuoden 2013 alun kuntajaon mukaiseksi. Vertailupaikkakunnat säilyvät pääsääntöisesti entisinä, mutta kuntaliitosten seurauksena joillakin alueilla myös vertailupaikkakunta vaihtuu.

Normeerauksessa uusi vertailukausi käyttöön vuoden 2013 aikana

Normeerauksessa tulisi siirtyä käyttämään uutta vertailukautta vuoden 2013 aikana, jotta vuoden 2014 alussa toimijoilla olisi käytössään uudella vertailukaudella sekä siihen liittyvillä kertoimilla lasketut normitetut kulutukset. Kulutusseurannan historiatiedot olisi samalla hyvä päivittää muutaman vuoden ajalta, esimerkiksi vuoteen 2008 asti.

Vertailukauden 1981–2010 lämmitystarveluvut sekä vuoden 2013 kuntajaon mukaiset normeerauskertoimet on julkaistu Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos: Henriikka Simola, puh. 029 539 3501, henriikka.simola@fmi.fi
Motiva: Pertti Koski, puh. 0424 281 217, pertti.koski@motiva.fi

Lisätietoja normeerauksesta:

www.motiva.fi/kulutuksennormitus

Englanniksi: http://en.ilmatieteenlaitos.fi/heating-degree-days
Ruotsiksi: http://sv.ilmatieteenlaitos.fi/graddagar

Toukokuu paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin

3.6.2013 11:28

Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuu oli harvinaisen, monin paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Erityisen suuria poikkeamat olivat Lapissa.

Kuva: Tero Sivula

Kuukauden keskilämpötila vaihteli maan etelä- ja keskiosan sisämaan runsaasta 13 asteesta pohjoisimman Lapin noin seitsemään asteeseen. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna koko maassa oli selvästi tavanomaista lämpimämpää. Poikkeama oli suurempi pohjoisessa kuin etelässä.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan poikkeama oli pohjoisimmassa Lapissa runsaat 4 astetta sekä maan etelä- ja länsiosassa noin 2 - 3 astetta. Kuukauden ylin lämpötila, 30,5 astetta, mitattiin Utsjoen Kevolla kuukauden viimeisenä päivänä. Samalla asemalla mitattiin myös kuukauden alin lämpötila, -9,7 astetta, toukokuun 2. päivänä.

Toukokuussa pohjoisessa uusia lämpöennätyksiä

Erityisen lämmintä oli kuukauden lopussa maan pohjoisosassa, jolloin useilla havaintoasemilla saavutettiin toukokuun uusia lämpöennätyksiä. Hellepäiviä oli kuukauden aikana yhdeksän eli saman verran, kuin niitä oli kolme vuotta sitten. Eniten hellepäiviä on ollut toukokuussa vuodesta 1961 alkaen vuonna 1984, jolloin niitä oli 13 kpl. Tilastollisesti hellepäiviä on toukokuussa keskimäärin kolme.

Myös uusia keskilämpötilaennätyksiä saavutettiin useilla havaintoasemilla. Viimeksi vuonna 2010 koettiin erittäin lämmin toukokuu. Muita lämpimiä toukokuita on ollut muun muassa vuosina 1963, 1984 ja 1993. Terminen kesä alkoi koko maassa selvästi tavanomaista aikaisemmin eli maan eteläosassa 7. päivänä ja Pohjois-Lapissa 17. päivänä. Varsinkin Lapissa poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta oli huomattava, Pohjois-Lapissa jopa yli kuukauden.

Kuukauden sademäärä jäi suurimmassa osassa maata tavanomaista niukemmaksi, paikoin selvästi alle puoleen tavanomaisesta. Runsaimmin satoi osassa etelärannikkoa ja länsirannikkoa, maan keskiosassa ja Pohjois-Lapissa, joissa päästiin paikoin tavanomaisiin lukemiin. Havaintoasemista sateisinta oli Nurmeksessa, jossa sadetta kertyi 63 mm. Vähiten eli 7 millimetriä satoi Virolahdella. Suurin vuorokautinen sademäärä, 29,7 millimetriä, mitattiin Tohmajärvellä 9. toukokuuta. Lunta oli vielä kuukauden alkaessa Keski- ja Pohjois-Lapissa paikoin yli puoli metriä, mutta 24. päivänä lumet hävisivät koko maasta. Kuukauden aikana rekisteröitiin noin 6000 maasalamaa, mikä on noin 2500 vähemmän kuin keskimäärin toukokuussa.

Viileä maaliskuu viilensi koko kevään keskilämpötilaa

Lämpimästä toukokuusta huolimatta kevätkuukausien eli maalis-toukokuun keskilämpötila jäi lähes koko maassa tavanomaista alhaisemmaksi. Syynä tähän oli selvästi tavanomaista kylmempi maaliskuu. Ainoastaan pohjoisimmassa Lapissa oli paikoin hieman tavanomaista lämpimämpää. Keskilämpötila vaihteli maan eteläosan runsaasta +2 asteesta Käsivarren Lapin vajaaseen -3 asteeseen. Terminen kevät alkoi maan eteläosassa huhtikuun alussa, mikä on runsaan viikon tavanomaista myöhemmin. Pohjois-Lapissa terminen kevät alkoi huhtikuun puolivälissä eli noin puoli kuukautta tavanomaista aiemmin. Termisen kesän varhaisen alkamisen vuoksi terminen kevät jäi harvinaisen lyhyeksi. Terminen kasvukausi alkoi maan eteläosassa huhtikuun 20. päivän tienoilla eli hieman tavanomaista aiemmin. Pohjois-Lapissa se alkoi noin kaksi viikkoa tavanomaista aiemmin toukokuun puolivälissä.

Kevään sademäärä oli lähes koko maassa tavanomaista pienempi. Tavanomaista enemmän satoi ainoastaan Porin ja Vaasan välisellä rannikkoalueella ja Kainuussa. Niukimmin satoi maan kaakkoisosassa, Etelä-Lapissa ja Käsivarren Lapissa, jossa jäätiin alle 60 %:iin tavanomaisesta sademäärästä.

Lisätietoja:

Toukokuun säätilasto: http://ilmatieteenlaitos.fi/toukokuu
Kevättilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Ilmastonmuutos saattaa lisätä voimakkaiden ukkosten riskiä

4.6.2013 10:30

Ilmastomallien mukaan tulevaisuuden olosuhteet ovat otollisia voimakkaille ukkosille. Tornadojen tai raekuurojen tuleva esiintyvyys tai voimakkuus vaatii vielä lisää tutkimusta.

Kuva: Antonin Halas

Tehdyt analyysit viittaavat siihen, että ilmakehän muutokset johtavat entistä useammin olosuhteisiin, jotka ovat otollisia rajuilmoille. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan ukkosiin liittyvät tuhoa aiheuttavat tuulet lisääntyvät. Tornadojen ja suurten rakeiden määrän uskotaan pysyvän ennallaan.

Ilmastomallien mukaan kohoava lämpötila ja lisääntyvä kosteus maanpinnan läheisessä kerroksessa johtavat yleisesti siihen, että ukkosille suotuisia olosuhteita esiintyy entistä useammin. Ilmastonmuutos vähentää lämpötilaeroja napaseutujen ja päiväntasaajan välillä. Tämä pienentää vertikaalista tuuliväännettä, jolla on merkittävä vaikutus siihen, minkälaisia vaarallisia sääilmiöitä ukkosten yhteydessä esiintyy. Nämä ennusteet saavat tukea useimmista ilmastomalleista, joissa on tarkasteltu kyseisiä muuttujia.

Tornadojen ja raekuurojen riskeihin liittyy kuitenkin vielä monia kysymyksiä. Rajuilmojen pieni mittakaava vaikeuttaa niiden käsittelyä globaalien mallien avulla. Arviot niiden esiintymisestä tulevassa ilmastossa perustuvat siihen, kuinka usein niille otollisia olosuhteita muodostuu ilmastomalleissa.

”Uusimpien tutkimusten mukaan tornadojen voimakkuus ei kasva. Siksi Oklahoman tornadon kaltaisten tapahtumien ei odoteta lisääntyvän tulevaisuudessa”, kertoo Harold Brooks, joka työskentelee yhdysvaltalaisessa National Severe Storms Laboratory -tutkimuslaitoksessa ja on yksi tunnetuimmista voimakkaiden ukkosten tutkijoista.
”Suurin osa ilmastomuutokseen liittyvästä ukkos- ja tornadotutkimuksesta on kohdistunut Yhdysvaltoihin. On epäselvää, kuinka hyvin sieltä saadut opetukset soveltuvat muualle maailmaan”, Brooks toteaa.

Suomessa ukkoset aiheuttavat suurimmat vahingot

Useimmat Suomessa koetut vaaralliset sääilmiöt liittyvät ukkosiin. Esimerkkejä näistä ovat salamointi, ukkospuuskat, rakeet ja trombit. Keskimäärin yksi ihminen kahdessa vuodessa kuolee salamaniskuun. Ukkosiin liittyvät voimakkaat tuulet ja puiden kaatumiset voivat myös aiheuttaa suurta tuhoa omaisuudelle. Suomessa havaitaan vuosittain keskimäärin 14 trombia. Useimmat niistä ovat varsin heikkoja, mutta myös merkittäviä tapauksia on raportoitu vuosien saatossa.
”Sitä mukaa kuin ilmastomallit kehittyvät, alamme saada tarkempia tietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista voimakkaisiin sääilmiöihin Suomen kaltaisilla alueilla,” selittää Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen.

Rajuilmoja käsittelevä konferenssi Helsingissä

Ilmatieteen laitos ja eurooppalainen rajuilmoihin keskittyvä tutkimuslaitos, European Severe Storms Laboratory, järjestävät seitsemännen rajuilma-aiheisen konferenssin (European Conference on Severe Storms) Helsingissä 3.–7.6. Konferenssi kokoaa yhteen meteorologeja ja aihepiirin johtavia tutkijoita.
Euroopan meteorologisen seuran tukemassa konferenssissa käsitellään rajuilmoja monipuolisesti eri näkökulmista. Konferenssin aiheita ovat ukkospilvien dynamiikka, mikrofysiikka ja sähköistyminen samoin kuin niiden ennustaminen ja kaukokartoitus. Keskeisiä kysymyksiä ovat myös rajuilmojen aiheuttamien vaarallisten sääilmiöiden klimatologia ja rajuilmojen vaikutukset yhteiskuntaan sekä tähän liittyvien riskien arviointi ja vähentäminen.

Lisätietoja:
 

ECSS-konferenssi: Meteorologi Jenni Rauhala, puh. 029 5393497, jenni.rauhala@fmi.fi
Vaaralliset sääilmiöt Suomessa: Meteorologi Pauli Jokinen, puh. 050 570 2161, pauli.jokinen@fmi.fi

Harold Brooks

Harold Brooks toimii tutkijana Yhdysvaltain kansallisen ilmakehä- ja merentutkimusjärjestö NOAA:n rajuilmojen tutkimukseen keskittyvässä National Severe Storms Laboratory -tutkimuslaitoksessa, joka sijaitsee Normanissa, Oklahoman osavaltiossa. Hän on työssään keskittynyt tutkimaan ympäristötekijöitä, joiden vallitessa syntyy rajuja ukkosia ja tornadoja. Vuonna 2002 hän laati ensimmäisen ympäristötekijöihin pohjautuvan arvion rajuilmojen maailmanlaajuisesta jakaumasta. Hän on ollut mukana kahdessa eri tutkimusryhmässä, jotka ovat hyödyntäneet ilmastomalleja rajuilmojen esiintymisessä tapahtuvien tulevien muutosten arvioimiseksi. Hän on osallistunut IPCC:n kolmannen ja viidennen arviointiraportin kirjoittamiseen ja on toiminut asiantuntija-arvioijana neljännessä ja viidennessä raportissa sekä kutsuttuna asiantuntijana IPCC:n työryhmässä, joka käsitteli sään ääri-ilmiöitä ja ilmastoa. Hän oli kirjoittajana sään ääri-ilmiöitä kuvaavassa raportissa, jonka Yhdysvaltain ilmastonmuutosohjelma julkaisi vuonna 2007, ja sai tunnustukseksi työstään NOAA:n myöntämän palkinnon. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin David L. Albritton -palkinto ansioista tiedonjulkistajana NOAA:n meren- ja ilmakehäntutkimusjaostossa.”

Ilmatieteen laitoksen laitteet lähtevät Jupiterin jäisiin kuihin

5.6.2013 7:55

Euroopan Avaruusjärjestö ESA on valinnut seuraavaksi suureksi luotainohjelmakseen Jupiteria ja sen kuita tutkivan JUICE-luotaimen.

Kuva: ESA

Euroopan Avaruusjärjestö ESA on valinnut seuraavaksi suureksi luotainohjelmakseen Jupiteria ja sen kuita tutkivan JUICE-luotaimen. Ilmatieteen laitos on mukana kuita ympäröiviä kaasuhiukkasia tutkivassa mittalaitteessa.

JUICEn tekemien mittausten odotetaan tuovan tietoa Jupiterin ja aurinkokunnan kehityksestä sekä elämän edellytyksistä. Luotaimen erityiskohteena on Jupiterin jäinen kuu Europa sekä sen pinnan alla oleva meri. Ilmatieteen laitos on mukana kuita ympäröiviä kaasuhiukkasia tutkivassa mittalaitteessa.

Euroopan Avaruusjärjestö ESA on päättänyt lähettää JUICE - Jupiter icy moons explorer -luotaimen tutkimaan Jupiteria ja sen kuita. Luotaimen laukaisu on 2022 ja luotain saapuu Jupiteriin 2030. Kyseessä on ESAn uusi vastavalittu kunnianhimoinen planeettaluotain, jonka kohteena on Jupiterin lisäksi sen neljä niin sanottua Galilein kuuta: Io, Europa, Ganymede ja Callisto.

Ilmatieteen laitos rakentaa hiukkasmittalaitteen

Ilmatieteen laitos osallistuu JUICE luotaimen PEP – Particle Environment Package –hiukkasmittalaitteen rakentamiseen. Mittalaite tutkii kuiden ympärillä olevia hiukkasia, niin sähköisesti varattuja kuin sähköisesti neutraaleja hiukkasia. Mittaukset antavat tietoa kuiden pinnan ja sisäosien koostumuksesta. Lisäksi mittauksen lisäävät tietoamme siitä, miten Jupiterin hiukkaset ovat muovanneet kuiden pintaa vuosimiljoonien saatossa.

Luotaimen mittausten odotetaan myös tuovan lisävalaistusta avaruudessa olevan elämän olemassaolon mahdollisuudelle. Europa-kuu tarjoaa tähän erityisen mielenkiintoisen kohteen, sillä kuun jäisen pinnan alla uskotaan olevan kilometrien paksuinen suolainen valtameri. Jupiterin kuut poikkeavat ominaisuuksilta merkittävästi toisistaan, sillä Io on Aurinkokuntamme aktiivisin kuu. Toisaalta Ganymede on aurinkokuntamme suurin kuu ja ainoa kuu, jolla on oma sisäinen magneettikenttä.

PEP-mittalaite on jatkoa kolmelle aikaisemmalle samantyyppiselle mittalaitteelle, joiden rakentamiseen Ilmatieteen laitos on osallistunut. ASPERA-mittalaite mittasi Marsia vuonna 1989. Tällä hetkellä ASPERA-3-mittalaite on Mars Express-luotaimessa ja tutkii Marsin ilmakehää. ASPERA-4-mittalaite puolestaan tutkii Venus Express -luotaimessa Venuksen ilmakehää.

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Esa Kallio, puh. 0029 539 4636, esa.kallio@fmi.fi
Tutkimuspäällikkö Walter Schmidt, puh. 050 324 3107, walter.schmidt@fmi.fi

Meriveden korkeusennuste nyt verkossa

5.6.2013 11:54

Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelun ja Itämeriportaalin vedenkorkeuspalvelu on uudistettu. Palvelussa on nyt mukana havaintojen lisäksi meriveden korkeusennuste.

Vedenkorkeuspalvelusta on nähtävissä vedenkorkeuden havainnot kahden vuorokauden ajalta sekä ennuste tulevalle kahdelle vuorokaudelle. Meriveden korkeusennuste tehdään mareografeille eli merivedenkorkeuden mitta-asemille, joita on Suomen rannikolla 13 kappaletta. Ennusteen pohjana ovat tietokoneella laskettavat numeeriset merimallit, joilla mallinnetaan veden liikkeitä Itämeressä. Mallituloksia tarkennetaan lisäksi vedenkorkeushavainnoilla ja ilmakehämallien tuottamilla sääennusteilla.

Merivedenkorkeus vaihtelee Suomen rannikolla karkeasti +200 ja -150 senttimetrin välillä. Vedenkorkeuteen vaikuttavat pääasiassa tuuli, ilmanpaine, veden liikkeet ja heilahtelut sekä Itämeren kokonaisvesimäärän muutokset. Vuorovesi, sademäärä, jokien virtaamat tai valtameren pinnan nousu vaikuttavat Itämeren vedenkorkeuteen muutamien päivien aikajaksolla vain vähän.

Meriveden korkeushavainnoista ja -ennusteista on hyötyä erityisesti rannikolla asuvalle väestölle, pelastuslaitoksille ja meriliikenteelle. Ennusteet parantavat oleellisesti mahdollisuutta varautua tulviin, mataliin merivedenkorkeuksiin tai vedenkorkeuden nopeisiin muutoksiin. Ilmatieteen laitos varoittaa erikseen mikäli vedenkorkeus ylittää tai alittaa etukäteen määrätyt, aluekohtaisesti vaihtelevat varoitusrajat.

Lisätietoja:

Uudistettu vedenkorkeuspalvelu ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus

Itämeren vedenkorkeuden vaihtelusta Itämeriportaalissa

Ilmatieteen laitoksen avoimen datan verkkopalvelu on avattu

6.6.2013 9:30

Tietoaineistojen avaamisen odotetaan synnyttävän uusia innovaatioita. - Mahdollisuuksia hyödyntää säädataa eri palveluissa on valtavasti, mikä lisää säädatasta saavutettavaa taloudellista ja yleiseen turvallisuuteen liittyvää hyötyä, pääjohtaja Petteri Taalas toteaa.

Kuva: Innocorp

Ilmatieteen laitos on avannut avoimen datan verkkopalvelun, jossa on saatavilla Ilmatieteen laitoksen sää-, meri- ja ilmastohavaintotietoja, aikasarjoja sekä mallitietoja koneluettavassa muodossa. - Ilmatieteen laitoksen avaaman datan määrä on kansainvälisestikin tarkasteltuna merkittävä, Sää ja turvallisuus –tulosalueen johtaja Juhani Damski sanoo. – Euroopassa olemme edelläkävijöitä, sillä vain Norja ja Alankomaat ovat avanneet säädataansa vapaaseen käyttöön ennen meitä.

Ilmatieteen laitoksen tiedotustilaisuudessa puhunut valtiovarainministeriön valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori sanoo, että datan avaamisella tavoitellaan sekä uusia palveluja ja liiketoimintamahdollisuuksia että julkishallinnon oman tuloksellisuuden parantamista tiedon yhteiskäytön kautta. - Tietovarantojen jatkokäytöllä voi parhaimmillaan olla merkittäviä vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan toimivuuteen ja demokratiaan, Santamäki-Vuori toteaa.

Datan avautumisen odotetaan synnyttävän uusia innovaatioita ja palveluita

Avoimesta datasta hyötyvät ensi vaiheessa erityisesti sovelluskehittäjät, jotka voivat käyttää Ilmatieteen laitoksen avaamia tietoaineistoja uusien palveluiden, sovellusten ja tuotteiden kehittämisessä. – Odotamme innolla, että avaamistamme tietoaineistoista syntyy uusia innovaatioita kansalaisten ja yhteiskunnan eri toimijoiden käyttöön. Mahdollisuuksia esimerkiksi säädatan hyödyntämiseen on valtavasti ja toivomme voivamme tehdä yhteistyötä datan käyttäjien kanssa, Juhani Damski sanoo.

Tietoaineistoja voi ladata verkkopalvelusta itsepalveluna. Palvelun käyttäjäksi pääsee rekisteröitymällä uuteen verkkopalveluun. Ilmatieteen laitos kehittää uutta avoimen datan verkkopalvelua tietoaineistojen käyttötarpeiden ja käyttäjien palautteen perusteella. Ilmatieteen laitos tarjoaa myös avoimeen dataan ja tietoaineistoihin liittyvää neuvontaa ja konsultointipalvelua.

Avoin data on reaaliaikaisia tietoja, aikasarjoja sekä malliennusteita

Verkkopalvelussa on ensimmäisessä vaiheessa saatavilla reaaliaikaisia havaintoja eri havaintoasemilta, esim. tuuli-, lämpötila-, kosteus-, ilmanpaine-, sade-, merivedenkorkeus- ja aaltohavaintoja sekä säätutkakuvia ja salamoiden paikannustiedot Suomen alueelta. Myös Liikenneviraston ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tuottamia tiesäähavaintoja on saatavilla uudessa verkkopalvelussa.

Havaintojen aikasarjoista on saatavilla säähavaintojen vuorokausi- ja kuukausiarvoja vuodesta 1959.

Ennustemalleista on saatavilla tuoreimmat ennusteet kansallisesta säämallista sekä meriveden korkeudesta, virtauksesta ja aalloista, sekä ilmastonmuutosskenaarioita 30-vuotisjaksoille 2010–2039, 2040–2069 ja 2070–2099 (keskimääräiset lämpötilan ja sateen muutosarvot).

Aineistoja avataan vaiheittain lisää sitä mukaa, kun aineistot ovat teknisesti valmiita avattaviksi.

Ilmatieteen laitoksen säätuotteita saatavilla verkkosivuilla

Suurelle yleisölle tarkoitetut säätuotteet sekä varoituspalvelut ovat näkyvillä Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla www.ilmatieteenlaitos.fi. Ilmatieteen laitos kehittää jatkuvasti säätuotteita käyttäjien toiveiden mukaisesti. Uusimmat www-sivujen tuotteemme ovat salamahavaintopalvelu, jossa ukkosalueiden liikkeitä voidaan seurata sadetutka-animaation yhteydessä, sekä meriveden korkeusennuste. Sääennusteet ja varoitukset ovat myös saatavina ilmaisina sovelluksina älypuhelimiin.

Lisätietoja:

http://ilmatieteenlaitos.fi/avoin-data

Ilmatieteen laitoksen avoin data –hanke: Juhani Damski, juhani.damski@fmi.fi, puh. 029 539 3400
Verkkopalvelun toteutus: Mikko Visa, mikko.visa@fmi.fi,  puh. 029 539 2512
Avattavat aineistot, Anu Petäjä, anu.petaja@fmi.fi, puh. 029 539 5718

Väitös: Voimakkaiden tuulten aiheuttamat metsien tuhoriskit kasvamassa

10.6.2013 10:46

Väitöksen mukaan metsiin kohdistuva tuuliriski on mitä todennäköisimmin kasvamassa niin Suomessa kuin muualla Pohjois-Euroopassa.

Kuva: Marko Happo

Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Hilppa Gregow väittelee voimakkaiden tuulten, lumikuormien ja roudan vaikutuksista metsien tuhoriskeihin Pohjois-Euroopassa. Väitöstyön perusteella Suomen metsien kasvu tulee lisääntymään ilmaston lämmetessä ja lisäksi puulajien jakauma voi muuttua. Tällä voi olla vaikutusta siihen, millaisia lumi- ja tuulituhoja metsissä tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyy.

Hilppa Gregowin mukaan tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että erityisesti metsiin kohdistuva tuuliriski on mitä todennäköisimmin kasvamassa niin Suomessa kuin muualla Pohjois-Euroopassa. Tämä edellyttää tuhoriskien huomioimista metsien hoidossa.

Nykyilmastossa, 10-minuutin keskituuli, joka esiintyy keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa, on voimakkaimmillaan noin 17-18 metriä sekunnissa maan etelä- ja länsiosan sisämaassa.

Tyypillisimmin voimakkaita tuulia esiintyy lokakuusta helmikuuhun ulottuvalla jaksolla. Euroopan myrskyjen laajuudella, tuulen nopeudella, ja primääristen metsätuhojen suuruudella on selvä korrelaatio. Suomen etelä- ja keskiosassa roudan syvyydet ovat pienentyneet talvella 5 - 10 prosenttia verrattaessa jaksoa 1980 - 2009 jaksoon 1971 - 2000.

Mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu, maan etelä- ja keskiosa muuttuvat vuosisadan loppuun mennessä vähitellen roudattomiksi. Lumikuormat voivat vielä lähivuosikymmeninä olla suuria maan etelä- ja keskiosassa, mutta loppuvuosisadalla suuria lumikuormia esiintynee enää pohjoisessa. Suomessa keskimääräiset ja äärimmäiset geostrofiset tuulet voimistuvat syyskuu-huhtikuu välisenä aikana vuoteen 2100 mennessä. Muutos on kuitenkin vain muutaman prosentin luokkaa.

Tarkastelut tehtiin nyky- ja muuttuvalle ilmastolle aina vuoteen 2100 asti. Pääpaino tutkimuksessa oli Suomessa. Työssä analysoitiin i) voimakkaan tuulen, lumikuormien ja routaolojen esiintymisessä tapahtuvia muutoksia Suomessa, ii) Suomen metsiin kohdistuvia alueellisia tuuli- ja lumituhoriskejä, iii) ilmastonmuutoksen vaikutusta keskimääräisiin ja äärimmäisiin geostrofisiin tuuliin Pohjois-Euroopassa ja iv) Euroopan primääristen metsätuhojen ja myrskyissä esiintyneiden geostrofisten ja ageostrofisen isallobaaristen tuulten välistä yhteyttä 1960 - 2011.

Työssä käytettiin Ilmatieteen laitoksen havaintoaineistoa vuosilta 1961 - 2009, Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien inventointitietoja (METLA), Eurooppalaista metsien myrskytuhotietokantaa (EFIATLANTIC) ja lukuisia maailmanlaajuisia ilmastomalleja huomioiden eri skenaariot (A1B, A2 ja B1). Tämän lisäksi käytettiin uusanalysoituja meteorologisia aineistoja (reanalyysejä) ERA-40 ja ERA-Interim.

Roudan syvyyksiä tutkittiin mallilla, joka laskee lumettoman maan jäätymistä. Puiden lumikuormien esiintymistä arvioitiin kumulatiivisella lumikuormamallilla. Metsiin kohdistuvia lumikuormien ja tuulten aiheuttamia riskejä analysoitiin SIMA-ekosysteemimallilla ja mekanistisella HWIND-mallilla. Tämän lisäksi kehitettiin regressioyhtälö, jolla voitiin arvioida metsien puustotuhojen määrää myrskytuulten perusteella Euroopassa.

Meteorologi Hilppa Gregow väittelee maanantaina 17.kesäkuuta klo 12 Itä-Suomen yliopistossa. Vastaväittäjä on Dr. Barry Gardiner / Centre for Forest Resources and Management / INRA-Bordeaux.

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Hilppa Gregow, puh. 029 539 3510, hilppa.gregow@fmi.fi
 

Ilmatieteen laitos mukana kehittämässä Tyynenmeren ja Karibian saarivaltioiden sekä Andien sääpalveluita

11.6.2013 9:00

Ilmatieteen laitos on mukana eri puolilla maailmaa tehtävissä kehitysyhteistyöhankkeissa.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitos on kehittämässä sekä useiden Tyynenmeren ja Karibian saarivaltioiden että Andien alueiden maiden sääpalveluita.

Ilmatieteen laitos on mukana eri puolilla maailmaa tehtävissä kehitysyhteistyöhankkeissa. ”Monissa maissa ennustus- ja varoitusjärjestelmät ovat hyvin kehittymättömiä ja luonnononnettomuudet aiheuttavat huonojen ennusteiden takia paljon vahinkoa”, kertoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Jaakko Nuottokari.

Säätuotantojärjestelmä viedään Tyynenmeren saarivaltioiden käyttöön

Ilmatieteen laitos on mukana asiantuntijana Suomen ulkoasiainministeriön rahoittamassa alueellisessa hankkeessa Tyynellämerellä. Tavoitteena on parantaa Tyynenmeren saarivaltioiden sää- ja ilmastopalveluita. Hankkeen kokonaisrahoitus on 3,8 miljoonaa euroa ja toteutus kestää vuoteen 2016 asti. Hankkeen kautta Samoalle, Fidz̆ille ja Salomonsaarille viedään Ilmatieteen laitoksen kehittämä säätuotantojärjestelmä. Asiantuntijat tukevat myös alueellista havainto-, varoitus- ja lentosäätoimintaa.

Hanke on jatkoa vuonna 2009 alkaneelle yhteistyölle Tyynellämerellä ja on tällä hetkellä kokonaisarvoltaan suurin ulkoasiainministeriön tukema meteorologian alan kehitysyhteistyöhanke. Hankkeen päätoteuttajana on Secretariat for the Pacific Regional Environmental Programme (SPREP). Muita yhteistyötahoja ovat Punainen Risti ja Secretariat for the Pacific Council.

Andeilla kehityskohteena erityisesti varoituspalvelut

Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus ovat mukana kehittämässä Andien alueen sää- ja varoituspalveluita. Ilmatieteen laitos osallistuu Ulkoasiainministeriön rahoittamaan nelivuotiseen hankkeeseen, jossa kehitetään Andien alueen vesialueiden ennakkovaroitusjärjestelmiä sekä muita säähän ja hydrologiaan liittyviä palveluita.

Hankkeessa toimitetaan Bolivian, Ecuadorin, Kolumbian ja Perun ilmatieteen laitoksille säätuotantojärjestelmä sekä tuetaan havaintotoiminnan laatujärjestelmien ja palvelutuotannon kehittämistä.

Hankkeen toteutuksesta päävastuussa on Ecuadorissa sijaitseva El Niño-tutkimuskeskus CIIFEN (Centro Internacional para la Investigación del Fenómeno de El Niño). Hankkeen kokonaisrahoitus on 3,5 miljoonaa euroa.

Alueellinen hanke tukee kahdenvälisiä hankkeita, joita Ilmatieteen laitos toteuttaa parhaillaan Ecuadorin ja Kolumbian kanssa. Näiden lisäksi Ilmatieteen laitos on aikaisemmin toteuttanut vastaavan hankkeen Perussa ja on aloittamassa hanketta Boliviassa. Ilmatieteen laitos on myös aikaisemmin ollut aktiivisesti mukana Keski-Amerikan alueellisissa hankkeissa sekä mm. Brasilian, Uruguay ja Argentiinan kehitystyössä.

Karibialla autetaan selviytymään ilmastonmuutoksen vaikutuksista

Karibialla Ilmatieteen laitos on yhteistyössä Karibian alueellisen järjestön ACS (Association of Caribbean States) kanssa auttanut pieniä saarivaltioita selviytymään ilmastonmuutoksen vaikutuksilta juuri päättyneen SHOCS-hankkeen 1. vaiheen kautta.

”Yhteistyössä ACS:n kanssa Ilmatieteen laitos on valmistellut 16 maan kattavaa strategista suunnitelmaa, jonka tavoitteena on parantaa maiden valmiuksia varautua luonnononnettomuuksien riskeihin mm. kehittämällä alueen ilmatieteen laitosten osaamista ja välineitä. Käyttöön on otettu myös kansainväliset normit täyttäviä laatukäytäntöjä, jotka takaavat palveluiden tasaisen roolin maiden kesken”, kertoo hankkeen vetäjä Martti Heikinheimo Ilmatieteen laitoksesta. Projektin juuri alkaneessa, kolme vuotta kestävässä jatkovaiheessa investoidaan mm. säähavaintolaitteisiin, ennustusjärjestelmiin, sekä sään ääri-ilmiöihin liittyvän tiedon viestintämenetelmiin.

Lisätietoja:

Yksikön päällikkö Harri Pietarila, puh. 029 539 5432, harri.pietarila@fmi.fi
Andit: projektipäällikkö Hannele Halmeranta, hannele.halmeranta@fmi.fi

Kylmät hallayöt voivat aiheuttaa vahinkoja kasveille

11.6.2013 14:59

Maan pohjoisosassa yölämpötilat laskevat keskiviikon ja varsinkin torstain vastaisena yönä monin paikoin nollan tuntumaan ja paikoin myös pakkaselle.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen mukaan maan pohjoisosassa yölämpötilat laskevat keskiviikon ja varsinkin torstain vastaisena yönä monin paikoin nollan tuntumaan ja paikoin myös pakkaselle. Halla ja jopa yöpakkanen voi aiheuttaa istutuksille ja viljelmille vahinkoa.

Keskiviikon vastainen yö on Lapissa varsin kylmä, selkeillä alueilla lämpötila laskee nollan tietämille. Pilvisyys on ennusteen mukaan vaihtelevaa ja sää enimmäkseen poutaista. Todennäköisimmin pilvipeite rakoilee Lapin länsiosissa, missä on suurin hallanvaara. Torstain vastaisena yönä sää on enimmäkseen selkeä, lähinnä Lapin itä- ja pohjoisosassa pilvisyys voi olla runsaampaa. Kylmiä yölämpötiloja -1...+4 astetta on ennusteen mukaan Lapin lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa sekä paikoin etelämpänä Suomenselällä. Ilman lämpötila voi käydä paikoin jopa pakkasella virallisella havaintokorkeudella kahden metrin tasalla. Hallaa eli pintojen lämpötilojen painumista pakkaselle esiintyy myös yleisesti hallan aroilla alueilla. Päivisin lämpötilat nousevat selvästi, mutta jäävät silti keskiviikkona paikoin alle 10 asteen.

Kesäkuun alkupuolella hallaa mitataan jossain päin Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata joka vuosi ja yöpakkasiakin lähes joka vuosi. Kainuussa ja Suomenselällä hallaöitä on lähes joka vuosi ja yöpakkasia kahtena vuotena kolmesta. Hallaa on silloin, kun kasvukaudella yön alin lämpötila maanpinnan lähellä on pakkasella. Yöpakkasella tarkoitetaan sitä, että lämpötila laskee myös 2 metrin korkeudella pakkasen puolelle.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Kesäkuun sääseuranta ja tilastot:
http://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu

Väitös: Kasvihuoneilmiö, pienhiukkaset ja sisäinen vaihtelu ilmastomalleissa

12.6.2013 10:04

Ilmatieteen laitoksen tutkija Svante Henriksson väittelee tärkeiden ilmastonmuutosta ja ilmastonvaihteluita aiheuttavien prosessien mallintamisesta.

Kuva: Kirsti Kotro

Väitöstyössä tutkitaan instrumenttihavaintojen aikakaudella (noin v. 1850-) tärkeitä prosesseja: kasvihuonekaasujen aiheuttamaa lämpenemistä, pienhiukkasten ilmastovaikutuksia ja ilmaston sisäistä vaihtelua.

Kasvihuonekaasujen aiheuttama lämmitys selittää todennäköisesti valtaosan 1900-luvulla havaitusta ilmaston lämpenemisestä. Tämän rinnalla pienhiukkasten todennäköisesti viilentävä nettovaikutus ja sisäinen vaihtelu ovat merkittävästi myötävaikuttaneet havaittuun lämpötilakehitykseen. Erityisesti vuosikymmenten välillä on voimakkaita vaihteluita maapallon keskilämpötilan muutoksessa, joka selittynee suureksi osaksi kasvihuoneilmiötä nopeammin muuttuvilla pienhiukkaspakotteella sekä sisäisellä vaihtelulla. Pienhiukkasten ilmastovaikutusten ja sisäisen vaihtelun voimakkuuden arviot ovat siis tärkeitä paitsi näiden prosessien arvioimiseksi tulevaisuusennusteissa myös jotta tähänastinen kasvihuonekaasujen aiheuttama lämmitys saadaan arvioitua mahdollisimman tarkasti.

Kasvihuoneilmiöstä tutkitaan erityisesti ilmaston herkkyyttä eli maapallon keskilämpötilan nousua hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Pienhiukkasten eli aerosolien ilmastovaikutuksista väitöstyössä keskitytään pohjoisen pallonpuoliskon tulivuorenpurkausten sekä Intian yllä olevien pienhiukkasten vaikutuksiin. Sisäisen vaihtelun osalta keskitytään erityisesti noin 65-vuotiseen jaksoon Pohjois-Atlantin alueella ja globaalisti.

Päälöydöksiä väitöstyön toisiinsa vahvasti kytketyllä osa-alueilla on kolme. Ensinnä ilmaston herkkyyden päättely havainnoista on edelleen suhteellisen epävarmaa. Toiseksi pohjoisen pallonpuoliskon (talvikauden ulkopuolella) korkeiden ja keskileveysasteiden tulivuorenpurkauksilla on selkeät, mutta tilastollisesti keskimäärin maltilliset ilmastovaikutukset. Intian aerosolit viilentävät pintaa, lämmittävät ilmakehää ja todennäköisesti vähentävät monsuunisateita. Kolmanneksi vuodesta 1850 nykyhetkeen havaitaan suhteellisen säännöllinen noin 65-vuotinen heilahtelu globaalissa keskilämpötilassa, amplitudina n. 0,05-0,15 astetta. Heilahtelu löytyy hyvin vastaavan kaltaisilla ominaisuuksilla myös mallisimulaatioissa.

Tuloksia voidaan soveltaa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutossignaalin tarkemmassa eristämisessä, prosessien tarkemmissa tutkimuksissa, vuosikymmentason ilmastoennusteissa ja päästöihin liittyvän politiikan suunnittelussa.

Työn ensisijaiset työkalut ovat ECHAM5-malliperheen tietokonemallit. Lisäksi analysoidaan havaintoja ja yksinkertaisempaa mallia. Aerosoli-ilmastomalli ECHAM5-HAM simuloi ilmakehän lisäksi aerosolien päästöt, kuljetuksen, kemian ja poistumisen ilmakehästä sekä aerosolien vaikutukset säteilynkulkuun ja, joissakin simulaatioissa, pilvipisaroihin. COSMOS-milleniummallissa ilmakehä- ja valtamerimallit ovat kytketty toisiinsa, ilmakehämalliin on sisällytetty maankäyttö- ja hiilenkiertomalli ja valtamerimalliin biogeokemiallinen malli. Mallien arviointi havaintoja vastaan on tärkeä osa väitöstyötä.

Filosofian maisteri ja kauppatieteiden kandidaatti Svante Henriksson väittelee lauantaina 15. kesäkuuta Helsingin yliopistolla. Vastaväittäjänä on tohtori Johann Jungclaus Max Planck Institut für Meteorologie:stä Hampurista ja kustoksena professori Veli-Matti Kerminen.

Väitöskirjan sähköinen versio: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/39306.

Lisätiedot:

Tutkija Svante Henriksson, svante.henriksson@fmi.fi

Juhannus melko lämmin, mutta paikoin epävakainen

18.6.2013 12:52

[PÄIVITETTY 20.6.] Juhannusta vietetään tänä vuonna varsin lämpimässä ja paikoin epävakaisessa säässä.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen 20. kesäkuuta päivittämän ennusteen mukaan Suomeen virtaa juhannusviikonlopun aikana etelästä lämmintä ilmaa. Juhannusaattona sää on aurinkoisinta ja poutaisinta maan länsiosassa. Idässä ja pohjoisessa pilvisyys on paikoin runsaampaa ja joitakin heikkoja sadekuuroja esiintyy. Lämpötila kohoaa päivällä maan länsiosassa 20 ja 26 asteen välille. Maan itä- ja pohjoisosassa on hieman tätä viileämpää.

Juhannuslauantain kuluessa etelästä virtaa maan länsiosaan yhä kosteampaa ja epävakaisempaa ilmaa. Ukkoskuurojen todennäköisyys kasvaa länsirannikolla jo lauantaiaamusta alkaen. Lauantaina päivällä sade- tai ukkoskuuroja tulee paikoin maan länsiosassa, illemmalla myös pohjoisosassa. Myös etelän ja idän välinen tuuli on lauantain aikana melko puuskaista maan itäosaa lukuun ottamatta. Kuurosateet heikkenevät päivän kuluessa itään liikkuessaan ja idässä onkin edelleen aurinkoista ja poutaa. Lämpötilat kohoavat suuressa osassa maata yli 20 asteen. Aurinkoisimmilla alueilla on hellettä. Myös viikonlopun yölämpötilat ovat melko korkeita, enimmäkseen 11…17 astetta.

Juhannuksena lämpötila tavanomaisesti 20 asteen tienoilla

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan juhannuksena päivän ylin lämpötila on tavanomaisesti suuressa osassa maata noin 20 asteen tienoilla, Pohjois-Lapissa lähempänä 15 astetta. Yön alin lämpötila on tyypillisesti noin 10 asteen tuntumassa, Lapissa lähellä viittä astetta. Tilastojen mukaan keskimäärin joka toinen tai joka kolmas juhannus on poutainen ja myös aurinkoinen. Joko juhannusaattoon tai -pyhään sattuu tilastojen mukaan hellesäätä keskimääräin neljässä, rannikolla keskimäärin kerran viidessä ja Lapissa keskimäärin kerran 10 vuodessa. Viimeksi hellettä oli juhannusaattona 2010. Molemmille päiville sattuva helle on harvinainen ja viimeisin vuosi, jolloin hellettä oli laajalti sekä aattona että juhannuspäivänä, oli vuosi 1999.

Vuonna 2012 juhannusaattoa vietettiin suuressa osassa maata poutaisessa säässä. Päivän ylin lämpötila vaihteli maan eteläosan noin 22 asteesta Pohjois-Lapin noin 8 asteeseen. Juhannuspäivänä Baltian yli koilliseen liikkunut matalapaine muutti sään sateiseksi maan eteläosassa. Maan keski- ja pohjoisosassa sää oli poutainen ja päivän ylin lämpötila vaihteli noin 15 ja 22 asteen välillä. Juhannussunnuntaina sää oli sateinen etelässä ja idässä, kun taas pohjoisessa sää oli poutainen. Sunnuntaina lämpötila kipusi Inari Kirakkajärven havaintoasemalla 23,8 asteeseen, mikä oli juhannusviikonlopun ylin lämpötila koko Suomessa.

Lisätietoja:

Juhannuksen säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/juhannus
Voimassa olevat metsäpalovaroitukset ja muut varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Meteorologit Twitterissä: https://twitter.com/meteorologit
Ilmatieteen laitoksen sääsovellus iPhone- ja Android-puhelimiin: http://ilmatieteenlaitos.fi/924

Juhannus lähestyy – ajathan sen viettoon turvallisesti –tiedote (Liikennevirasto): http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/uutiset/2013/2013_5_6/130618_juhannus

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Kesä alkoi UV-säteilyn suhteen etuajassa

24.6.2013 8:45

Loppukevään ja alkukesän aikana UV-indeksi on vaihdellut rajusti päivästä toiseen. UV-indeksin arvo viisi saavutettiin Etelä-Suomessa kolme viikkoa normaalia aiemmin.

Kuva: Pentti Sormunen

Auringon lämpö ja valo ovat tuoneet mukanaan myös voimistuneen UV-säteilyn. Toukokuun ja kuluvan kesäkuun aikana pilvisyys on vaihdellut paljon ja otsonikerros on ollut vuoroin 20 prosenttia normaalia paksumpi ja vuoroin saman verran ohuempi. Näistä syistä UV-indeksi on vaihdellut, ja esimerkiksi UV-indeksin arvo viisi mitattiin Jokioisten observatoriossa jo toukokuun 16. päivänä eli kolme viikkoa normaalia aiemmin. Sekä Sodankylän että Jokioisten tarkkuusmittausten mukaan UV-säteily oli toukokuussa liki kolmen viikon ajan keskimääräistä voimakkaampaa. Voimakkaan UV-säteilyn raja eli UVI=6 ylitettiin Jokioisissa ensimmäisen kerran juhannuksen alla kesäkuun 19. päivänä ja toisen kerran juhannusaattona. Otsonikerros oli noina päivinä 8-11 prosenttia normaalia ohuempi.

Kesän UV-ennusteita ja -havaintoja voi seurata lehdistä, radiosta sekä Ilmatieteen laitoksen internetsivulta: ilmatieteenlaitos.fi/uvi-ennuste.

Vältä, vaateta ja voitele

Aurinko on korkeimmillaan klo 12–14 välisenä aikana, ja nyt keskikesällä Etelä- ja Keski-Suomessa saavutetaan päivittäin ainakin UV-indeksin arvo 5 ja Pohjois-Suomessa 4, ellei säteilyä ole vaimentamassa paksu pilvi. WHO:n ohjeen mukaan UV-säteilyltä on suojauduttava, kun UV-indeksi ylittää arvon 3. Liialta säteilyltä suojautuminen onnistuu seuraamalla VVV-muistisääntöä:

1) Vältä

Vältä pitkää oleskelua korkean auringon alla, eli klo 10–17 välisenä aikana. Aurinko on korkealla, kun varjosi tasamaalla on alle puolitoista kertaa oma pituutesi, esimerkiksi 170-senttiselle henkilölle 2,5 metriä tai lyhyempi. Normaalioloissa UV-indeksi on tällöin kolme tai enemmän.

2) Vaateta

Käytä suojaavaa vaatetusta eli lippalakkia, pitkähihaista paitaa ja housuja sekä aurinkolaseja.

3) Voitele

Jos työ tai harrastus vaatii pitkää oleskelua korkean auringon alla, levitä vahvaa suojavoidetta runsaasti ja toistuvasti niille ihon osille, joita ei vaatteilla voi peittää, eli lähinnä kasvoihin, korviin ja kaulaan.

UV-indeksi on suomalaisille tuttu

Vuonna 1995 käyttöönotettu UV-indeksin käsite tunnetaan hyvin. Suomen Syöpäjärjestöjen viime keväänä teettämän kyselytutkimuksen mukaan 77 prosenttia suomalaisista ja nuorista peräti 86 prosenttia tietää, mikä UV-indeksi on. Vain neljä sadasta ilmoittaa tuntevansa käsitteen hyvin huonosti. Useimmat näyttävät tuntevan myös liiallisen aurinkoaltistuksen haitat.

Lisätietoja:

vanhempi tutkija Tapani Koskela: tapani.koskela@fmi.fi, puh.050 5849054
Tietoa UV-säteilystä: http://ilmatieteenlaitos.fi/ultraviolettisateily
UV-indeksin ennuste ja mittaukset: ilmatieteenlaitos.fi/uvi-ennuste

Ilmatieteen laitos vie tuulienergiatietoutta Nenetsiaan

26.6.2013 9:00

Ilmatieteen laitos on mukana Polar Wind-hankkeessa, joka vie tuulienergiatietoutta pohjoiselle Napapiirille Nenetsian autonomiseen maakuntaan Venäjälle.

Kuva: Jenni Latikka

Polar Wind-hankkeen tarkoituksena on edistää energiantuotannon modernisointia ja saatavuutta alueella tuulivoiman avulla. Tällä hetkellä energian tuotantoon käytetään pääosin dieselgeneraattoreita, joita on tarkoitus uudistaa tulevaisuudessa yhdistetyiksi tuuli-dieselvoimaloiksi. Polar Wind-hanke tukee Polaris-hanketta, jossa Amdermanin taajamaan hankitaan maakunnan ensimmäinen tuulivoimala.

Maakunnan tuuliolosuhteiden selvittämiseksi Amderman, Nesin, Indigan ja Karataikan kyliin pystytetään kesän aikana mittausmastot, joissa mitataan eri sääsuureita. Tuulivoimalahankkeissa tuulimittauksia tulisi tehdä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden tuuliolosuhteiden ja tuulienergian kannattavuuden arvioimiseksi. Ilmatieteen laitoksen osuus Polar Wind-hankkeessa on viedä alueelle osaamista tuulen mittaamisesta ja tuulesta energian lähteenä sekä analysoida tuulimittaukset ja mittausjakson edustavuus. Tuulienergian lisäksi Ilmatieteen laitos vie tietoa alueen nykyilmastosta ja ennen kaikkea ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisilla leveysasteilla.

Nenetsian maakunnan tuuliolosuhteet ovat hyvät tuulivoimalle, sillä maakunta sijaitsee Barentsinmeren rannalla. Alueen pohjoiset olosuhteet ja olemassa oleva infra aiheuttavat haasteita etenkin suuremman mittakaavan tuulivoiman tuotannolle. Polaris-hankkeessa Amdermaniin, noin 600 asukkaan taajamaan, suunniteltu pilottiluonteinen tuuliturbiini on teholtaan 50–100 kW. Turbiini on Nenetsian pienten yhteisöjen energian tuotantovälineeksi sopiva, sillä Nenetsiassa ei ole maata kattavaa sähköverkkoa, johon ylimääräinen energia voitaisiin syöttää. Myöskään tiestö alueella ei ole kovin hyvä, joten rakennustarvikkeet on siirrettävä kohteeseen laivan ja helikopterin avulla. Näiden lisäksi soinen ja routiva maa tulee ottaa huomioon kaikessa rakentamisessa.

Polar Wind on EU ENPI Kolarctic-ohjelman rahoittama projekti, jonka tarkoituksena on edistää pohjoisten alueiden rajat ylittävää yhteistyötä. Ilmatieteen laitos on projektissa mukana partnerina. Pääyhteistyökumppanit projektissa ovat Nenetsian maakunnan rakennusyksikkö ja paikallinen energiayhtiö OOO North West United Power Generating Company. Projektin on kestoltaan noin 2,5 vuotta loppuen vuonna 2014 lopussa.

Lisätietoja:

tutkija Jenni Latikka, puh. 029 539 4657, jenni.latikka@fmi.fi
Projektin kotisivut: www.polarwind.ru
EU ENPI Kolarctic- ohjeman kotisivut: www.kolarcticenpi.info/
 

Ukkosalueiden liikkeitä voi seurata sadetutka-animaation avulla

26.6.2013 9:12

Ilmatieteen laitos varoittaa rankoista ukkoskuuroista maan etelä- ja keskiosissa.

Kuva: Asko Hämäläinen

Suomeen virtaa kaakosta erittäin lämmintä ja ukkosherkkää ilmaa. Maan etelä- ja keskiosissa voi tulla jo keskiviikkona 26.6. yksittäisiä sade- ja ukkoskuuroja. Yöstä alkaen ja torstaina 27.6. ukkoskuuroja tulee yleisemmin maan etelä- ja keskiosissa. "Ukkoskuurot voivat aiheuttaa runsaiden sateiden takia taajamatulvia. Myös salamatiheydet voivat kohota paikoin suureksi. Yötä kohti ukkoset heikkenevät", toteaa meteorologi Hannu Valta.

Ukkosalueiden liikkeitä voi nyt seurata verkkopalvelun sadetutka-animaation yhteydessä

Ilmatieteen laitoksen salamanpaikantimien havainnoista voidaan helposti nähdä ukkosten esiintymisalueet. Salamahavainnot ovat lähes reaaliaikaisia ja havainnot on liitetty mukaan 15 minuutin välein päivittyviin sadetutka-animaatioihin. Animaatiosta esimerkiksi veneilijät ja muut ulkoilmaharrastajat voivat helposti tarkistaa, missä parhaillaan ukkostaa ja minne päin ukkosalueet ovat todennäköisimmin liikkumassa.
http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ja-pilvialueet/suomi

Kesäkuussa salamoinut keskimääräistä enemmän

Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessa on tähän mennessä tänä kesänä esiintynyt noin 46 600 maasalamaa, mikä on hieman tilastollista keskiarvoa enemmän. Toukokuussa maasalamoita esiintyi tavanomaista vähemmän, kun taas kesäkuussa maasalamoita on esiintynyt jo tähän mennessä koko kesäkuun keskiarvoa enemmän. Runsaimmin on salamoinut maan länsiosassa, muualla salamointi on ollut vähäisempää. Salamarunsain päivä on ollut 7. kesäkuuta, jolloin salamoita havaittiin noin 9500.

Ohjeita ukkoselta suojautumiseen

Vaikka ukkonen on näyttävä luonnonilmiö, kannattaa pitää mielessä salamoiden äkkiarvaamattomuus ja vaarallisuus. Tilastojen mukaan ukkonen on Suomessa esiintyvistä sääilmiöistä ihmiselle vaarallisin. Sateelta ei kannata suojautua puun alle, sillä salama iskee useimmin puiden kaltaisiin korkeisiin kohteisiin. Lisäksi salaman sähkövirta siirtyy puusta helposti ihmiseen, joka johtaa sähköä puuta paremmin. Metallikorinen auto on melko turvallinen ja yleensä helposti tarjolla oleva suojautumispaikka. Sisätiloissa sähkölaitteiden johdot on suotavaa kytkeä pois jo hyvissä ajoin ennen ukkosta.

Lisätiedot:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Toimintaohjeita ukkospuuskien varalta: http://ilmatieteenlaitos.fi/toimintaohjeita-ukkospuuskissa
Suojautuminen salamalta: http://ilmatieteenlaitos.fi/suojautuminen-salamalta

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Ilmatieteen laitos varoittaa ukkospuuskista

27.6.2013 15:10

Ilmatieteen laitos on antanut torstaina 27.6. klo 14.52 vaaratiedotteen koskien voimakkaita ukkospuuskia.

Kuva: Antonin Halas

Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla esiintyy lähitunteina vaarallisen voimakkaita ukkospuuskia, jotka saattavat aiheuttaa vahinkoa. Ulkona olevien on syytä tarkkailla tilanteen kehittymistä ja siirtyä tarvittaessa sisätiloihin.

Vaaratiedotteet luetaan kaikilla radiokanavilla ja tarpeen mukaan ne näkyvät myös televisiossa.

Vaaratiedote tuo lisätietoa annettuun varoitukseen

Ilmatieteen laitos lähettää vaaratiedotteen, jos tapahtuma aiheuttaa hengen- tai terveysvaaran tai vaaran omaisuuden tuhoutumiselle tai vaurioitumiselle merkittävässä määrin. Ilmatieteen laitos antaa vaaratiedotteen, kun sen avulla voidaan antaa tarkempaa tietoa kuin varoituksella, ja voimakas sääilmiö iskee parin lähitunnin aikana tai on jo tietoa tuhoista. Lisäksi pitää ilmiön olla hyvin voimakas. Tällaisia sääilmiöitä ovat mm. voimakkaimmat kesäiset rajuilmat ja matalapaineisiin liittyvät kaikkein voimakkaimmat myrskytuulet.

Vuonna 2012 vastaavia tiedotteita ei annettu lainkaan. Tilannetta seurataan Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min+pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600
(4,01 e/min + pvm)

Kesäkuun sään seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu

Rajut ukkoset jylläsivät maan etelä- ja keskiosissa

28.6.2013 7:58

Torstaina esiintyneissä ukkosissa paikannettiin yhteensä noin 28 500 maasalamaa Suomen maa-alueilla. Lukumäärä on suurin vuorokausisalamamäärä 2000-luvulla.

Kuva: Asko Hämäläinen

Helteinen, kostea ja epävakainen säätila mahdollisti rajujen ukkosten syntymisen torstaina 27.6. Etelästä pohjoiseen edenneissä ukkosissa paikannettiin yhteensä 28 500 maasalamaa; määrä on huomattava yhden päivän aikana kertyneeksi. Lisäksi se on suurempi kuin esimerkiksi vuoden 2010 paljon uutisointia saaneiden Asta ja Sylvi-rajuilmojen tuottamat salamamäärät. Mittaushistorian aikaista vuorokausiennätystä ei kuitenkaan rikottu; 29.6.1988 ukkoset tuottivat jopa 40 000 maasalamaa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan torstain ukkosissa salamointi oli paikallisesti rajuinta Padasjoella, jossa salamatiheys oli 94 maasalamaa sadalle neliökilometrille. Suuria arvoja havaittiin muuallakin Päijät-Hämeessä sekä Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Etelä-, Keski- ja Pohjoismaalla, Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa.

Suuri vuorokautinen salamamäärä selittyy Ilmatieteen laitoksen mukaan voimakkaiden ukkosten hitaalla, paikoin jopa paikallaan pysyvällä luonteella, ja sillä, että ukkostelu alkoi jo aamuyöstä alkaen. Tästä syystä myös ukkosiin liittyvät rankkasateet aiheuttivat paikoin suuria sadekertymiä. Salamoinnin ja rankkasateen lisäksi voimakkaat puuskatuulet, jotka ylsivät jopa 30 m/s nopeuksiin, aiheuttivat vahinkoja.

Ukkoskausi on käynnistynyt salamamäärältään yli keskimääräisen: kesäkuussa on 27.6. mennessä paikannettu jo noin 70 000 maasalamaa, mikä on jo kaksinkertaisesti kuun pitkän jakson keskiarvoon nähden (35 000).

Vuorokautinen maasalamatiheys (salamoita sadalle neliökilometrille vuorokaudessa) 27.6.

Lisätietoja:

Lue lisää ukkosista ja salamoista: http://ilmatieteenlaitos.fi/ukkonen-ja-salamat
Kesäkuun sään seuranta mm. päivän lämpimin paikkaunta: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min+pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600
(4,01 e/min + pvm)

Kesäkuun sään seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu

Kesäkuu oli harvinaisen lämmin

1.7.2013 12:08

Hellepäiviä ja ukkosia esiintyi kesäkuussa selvästi tavanomaista enemmän.

Kuva: Tero Sivula

Ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuun keskilämpötila oli koko maassa pitkäaikaista keskiarvoa korkeampi, paikoin jopa harvinaisen korkea. Kuukauden keskilämpötila vaihteli Pohjois-Lapin noin 13 asteesta maan kaakkoisosan noin 18 asteeseen. Päättynyttä kesäkuuta lämpimämpi kesäkuu on koettu viimeksi suurimmassa osassa maata vuonna 1999. Suurin poikkeama pitkän ajan keskiarvosta oli Pohjois-Lapissa, missä oli jopa neljä astetta tavanomaista lämpimämpää.

Kuukauden ylin lämpötila, 32,4 astetta, mitattiin Liperi Tuiskavanluodon havaintoasemalla kesäkuun 26. päivänä. Hellepäiviä oli koko maassa 17, mikä on tavanomaista enemmän. Tilastollisesti hellepäiviä on kesäkuussa kahdeksan. Touko-kesäkuun hellepäivien lukumäärä oli 26, mikä on eniten viimeisen 50 vuoden ajalta. Kuukauden alin lämpötila, -2,7 astetta, mitattiin Pyhäjärvi Ojakylän havaintoasemalla kesäkuun 13. päivänä. Yöpakkasia esiintyi kesäkuun puolivälissä, kun 13. päivän vastaisena yönä lämpötila laski nollan alapuolelle paikoin Suomenselällä, Kainuussa ja Lapissa.

Eniten salamaniskuja yli viiteentoista vuoteen

Ukkosia esiintyi kesäkuussa selvästi tavanomaista enemmän. Maasalamoita paikannettiin Suomessa kesäkuun aikana 78 000, mikä on yli kaksinkertainen määrä pitkän ajan keskiarvoon nähden. Yksittäisistä päivistä eniten salamoi kesäkuun 27. päivä, jolloin paikannettiin peräti 28 500 maasalamaa. Enemmän salamaniskuja on havaittu kesäkuussa edellisen kerran vuonna 1995.

Kesäkuussa eniten sadetta kertyi Pohjanmaalta Etelä-Lappiin ulottuvalla alueella, missä satoi yli 1,5-kertaisesti pitkän ajan keskiarvoon nähden. Suurin kuukauden sademäärä mitattiin Alajärvi Möksyn havaintoasemalla, missä sadetta kertyi peräti 197 millimetriä. Samalla havaintoasemalla mitattiin 7. päivänä myös suurin vuorokauden sademäärä, 71 millimetriä. Vähiten sadetta kertyi Pohjois-Lapissa, missä jäätiin alle puoleen pitkän ajan keskiarvosta. Pienin kuukauden sademäärä, 11 millimetriä, mitattiin Inari Kirakkajärven havaintoasemalla.

Lisätiedot:

Kesäkuun säätilasto: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu
Kesätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesatilastot

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

 

SuomiAreenassa keskustellaan Itämerestä

15.7.2013 10:00

Itämeren ongelmiin etsitään ratkaisuja Porissa MTV3:n SuomiAreenan keskustelussa 18. heinäkuuta.

Kuva: Hannu Manninen

Porissa MTV3:n SuomiAreenalla järjestetään 18. heinäkuuta keskustelu, jonka otsikko on ”Silakka sai silmät, mutta levä vei saunavedet – miten Itämeri pelastetaan?”

Kaikki on mahdollista kun yhdessä toimitaan! Ongelmat ovat ratkaistavissa, ja jokaisella on tässä roolinsa sen mukaan, minkä kokoisesta asiasta on kyse. Leväkukinnat ovat kansainvälinen ongelma ja vaativat kaikkien rantavaltioiden toimia. Saaristomeri puolestaan on suomalaisten kontolla, kansallisesti hoidettavissa. Yksittäisellä toimijallakin voi olla iso vaikutus: harkitsemattomalla ruoppauksella voi pilata kokonaisen merenlahden.

Keskustelun petaa johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskus SYKEstä. Monien mielestä Itämeren tilanne on synkkä, mutta Kuosan mukaan sitä ei mitenkään voi pitää toivottomana.

”Ratkaisut ovat löydettävissä. Takavuosien Porin edustan silakoiden silmättömyys on hyvä esimerkki tästä. Iso, mutta paikallinen ongelma ratkaistiin puuttumalla tehtaan päästöihin. Sama pätee myös muihin Itämeren ongelmiin”, Harri Kuosa toteaa. Itämeri-keskustelun Porin kauppakeskus IsoKarhussa 18.7. järjestävät Itämeri-viestijöiden verkoston kuusi organisaatiota. Keskustelemassa ovat SYKEn Harri Kuosan lisäksi Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri, joka edustaa Helsingin ja Turun kaupunkien Itämerihaastetta, erityisasiantuntija Unto Eskelinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, Merentutkimus-yksikön päällikkö Johanna Ikävalko Ilmatieteen laitokselta, tutkimusprofessori Kari Tammi VTT:ltä sekä meriturvallisuusasiantuntija Tom Lundell Rajavartiolaitokselta. Maatalouden näkemystä keskusteluun tuo pomarkkulainen maaseutuyrittäjä Jarkko Laitila.

Helsingin ja Turun kaupungit suhtautuvat vakavasti Itämeren suojeluun ja omilla toimillaan Itämerihaasteessa osoittavat, että kunta voi saavuttaa tuloksia merensuojelussa. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kertoo, mitä kaupunki voi tehdä Itämeren hyväksi.

Maatalous on usein asia, joka nostetaan esille Itämeren rehevöitymisestä puhuttaessa. Maataloudessa voidaan kuitenkin toimia Itämeren hyväksi esimerkiksi kehittämällä viljelytapoja, tietää maanviljelijä Jarkko Laitila. Myös kalankasvatuksen kehittäminen Itämerellä vaatii uudenlaista ajattelua. Kala tuottaa samalla rehumäärällä kolme kertaa enemmän ihmisravintoa kuin sika tai kana.

Lisääntyvä Itämeren liikenne vaatii innovatiivista ajatuksia ja valvontaa

Laivaliikenteen päästöt ja öljyonnettomuuksien uhka vaativat toimia myös Itämerellä. Teknologian kehittäminen ja uusien innovatiivisen palvelujen luomisella voidaan päästä lähemmäksi puhdasta ja turvallista meriliikennettä Itämerellä. Energiatehokkaat ja vähäpäästöiset laivat voivat olla myös yksi tulevaisuuden vientituote Suomen vaikeuksissa oleville telakoille.

Tervetuloa mukaan seuraamaan kesän mielenkiintoisinta keskustelutilaisuutta! Silakka sai silmät, mutta levä vei saunavedet – miten Itämeri pelastetaan?

Aika: Torstai 18.7. klo 14.00 - 15.30
Paikka: Ison Karhun kauppakeskus, Pori

Keskustelijat:
Johanna Ikävalko, Merentutkimus-yksikön päällikkö, Ilmatieteen laitos
Harri Kuosa, johtava tutkija, Suomen ympäristökeskus SYKE
Unto Eskelinen, erityisasiantuntija, Riista – ja kalatalouden tutkimuslaitos
Kari Tammi, tutkimusprofessori, VTT
Pekka Sauri, apulaiskaupunginjohtaja, Helsingin kaupunki
Tom Lundell, meripelastusasiantuntija, Rajavartiolaitos
Jarkko Laitila, maanviljelijä

Tilaisuuden juontaa toimittaja Kari Rissa.

HIRLAM-sääennustusmallin osuvuus parantunut huomattavasti

18.7.2013 9:45

HIRLAM-sääennustusmallin osuvuutta on tarkasteltu yli 20 vuoden ajalta. Jatkuva ilmakehämallien tutkimus- ja kehitystoiminta on johtanut numeeristen sääennustetuotteiden parantumiseen.

Kuva: Eija Vallinheimo

Sääennusteet perustuvat nykyään suurimmalta osalta fysikaalis-matemaattisten ilmakehämallien tuloksiin. Ilmatieteen laitos ajaa HIRLAM-ilmakehämallia neljä kertaa vuorokaudessa tuottaakseen ajallisesti ja paikallisesti tarkkoja, 1-2 vuorokauden sääennusteita.

Mallista on ollut käytössä useita kehitysversioita, joiden osuvuutta on tarkasteltu vuodesta 1990 alkaen. Jotta ilmakehämalli pystyisi ennustamaan oikein ihmiseen vaikuttavat maanpinnan läheiset sääilmiöt, kuten lämpötilan, tuulen, sateen ja pilvet, sen pitää pystyä ennustamaan oikein yleinen suursäätila. Tulokset osoittavat yleistä säätilaa kuvaavien suureiden huomattavaa parannusta 20 vuoden aikana.

Ilmatieteen laitoksen HIRLAM-sääennustusmallin osuvuutta tarkasteltiin yli 20 vuoden ajalta. Tarkastelujaksolla yleissäätilan ennustusvirhe on pudonnut noin puoleen. Havainnollistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kahden vuorokauden ennusteet ovat nykyisin yhtä hyviä tai parempia kuin yhden vuorokauden ennusteet 20 vuotta sitten. Tutkimus paljasti, että 1990-luvulla suursäätilan ennustevirhe oli suurempi säätyypeissä, joissa vallitseva länsivirtaus toi matalapaineita Atlantilta Suomeen kuin pysyvissä korkeapainetilanteissa. 2000-luvulle tullessa tämä riippuvuus on lähes hävinnyt.

Kansainvälisesti merkittävä aikasarja

Samalla menetelmällä tehty ennusteiden osuvuutta mittaava 20 vuoden aikasarja on kansainvälisestikin merkittävä ja antaa mahdollisuuden tarkastella tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet eniten ennusteiden paranemiseen.

Parannusta on vuosien aikana saatu mm. hyödyntämällä Euroopan Keskipitkien Ennusteiden Keskuksen (ECMWF) globaalia ennustetta ottaen huomioon sellaiset ilmakehän suurimittaiset ilmiöt, joita HIRLAMin rajoitetulla alueella ei pystytä kuvaamaan. Myös tehokkaampi havaintojen käyttö mallin alkutilan määrityksessä sekä mallin erotuskyvyn parantaminen ovat tarkentaneet ennusteita. Tällä hetkellä HIRLAM-mallin vaakasuuntaisen hilaruudun koko on 7.5km x 7.5 km, kun se vuonna 1990 oli 50 km x 50 km.

HIRLAM-sääennustusmallia on kehitetty yhteistyössä kymmenen Eurooppalaisen ilmatieteen laitoksen kanssa jo vuodesta 1985. Ilmatieteen laitos on ollut mukana alusta alkaen. Ensimmäinen malliversio valmistui 1989 ja Ilmatieteen laitos otti sen ensimmäisenä laitoksena käyttöön tammikuussa 1990. Kaikkiaan malliversioita on ollut käytössä 13. Jatkuvan tutkimus- ja kehitystyön positiivinen vaikutus näkyy siinä, että uusien malliversioiden myötä ennusteet ovat yleensä parantuneet hyppäyksittäin. Superlaskentaresurssien jatkuva kasvu on ollut välttämätön edellytys HIRLAM-mallin kehittymiselle ja operatiiviselle toiminnalle. Tällä hetkellä Ilmatieteen laitoksella on 100 000 kertaa enemmän tietokonekapasiteettia HIRLAMin ajamiseen kuin vuonna 1990.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Kalle Eerola, puh. 029 539 4131, kalle.eerola@fmi.fi

Lue lisää säämalleista: http://ilmatieteenlaitos.fi/saamallit-ennusteen-apuna

Ilmatieteen laitos kokeilee autoista tuttua tekniikkaa Mars-instrumenteissaan

22.7.2013 12:25

Instrumenttien päivitys mahdollistaa monipuolisemmat mittaukset sekä helpottaa niiden jatkokehittelyä tulevia Mars-luotaimia varten.

Kuva: NASA / Hubble

Ilmatieteen laitoksen rakenteilla olevissa Mars-mittalaitteissa kokeillaan uudentyyppistä ohjauselektroniikkaa. Instrumenttien päivitys mahdollistaa monipuolisemmat mittaukset sekä helpottaa niiden jatkokehittelyä tulevia Mars-luotaimia varten.

Mars-laitteiden ohjauksessa käyttöön otettava mikrokontrolleri on suunniteltu alun perin ajoneuvokäyttöön, joten se on jo valmiiksi soveltuva vaativiin olosuhteisiin. Tämän lisäksi Ilmatieteen laitos testaa kyseisiä piirejä altistamalla niitä muun muassa äärimmäisille lämpö- ja säteily-ympäristöille varmistaakseen instrumentin toimimisen myös avaruuden ja Marsin olosuhteissa.

Rakenteilla laitteita ExoMars EDM-laskeutujaan

Ilmatieteen laitos on jo pitkään osallistunut kansainvälisiin Marsiin suuntautuviin laskeutujaprojekteihin suunnittelemalla ja rakentamalla ilmanpainetta sekä kosteutta mittaavia laitteita. Viimeisimpänä Ilmatieteen laitos toimitti paine- ja kosteusinstrumentit NASAn Curiosity-mönkijään, joka tutkii parhaillaan Gale-kraatteria Marsissa. Ilmatieteen laitos rakentaa jo seuraavia paine- ja kosteusmittareita Euroopan avaruusjärjestön ExoMars EDM-laskeutujaan, joka on määrä laukaista kohti punaista planeettaa vuonna 2016.

Aiemmin Ilmatieteen laitoksen Mars-laitteita on ohjattu avaruushyväksytyillä FPGA-tyyppisillä ohjelmoitavilla logiikkapiireillä. EDM-laskeutujassa Ilmatieteen laitoksen instrumenttien ohjaamiseen ja mittauksiin käytetään sen sijaan mikrokontrolleria. Valittu mikrokontrolleri, Freescale MC9S12XEP100, mahdollistaa älykkäiden ohjausalgoritmien käytön sekä säästää virtaa ja rahaa. Mikrokontrollerien käyttö säästää henkilötyötunteja, koska niiden ohjelmoiminen on huomattavasti nopeampaa. Näin toteutettua mittalaitetta on myös huomattavasti helpompi muokata ja käyttää pohjana tuleville uusille projekteille.

Lisätietoja:

tutkija Walter Schmidt, puh. 029 539 4658, walter.schmidt@fmi.fi
tutkija Timo Nikkanen, timo.nikkanen@fmi.fi